Olen Miia Merikallio, 52-vuotias nainen, viiden aikuisen lapsen ja taivastyttären äiti, bonusvanhempi sekä kolmen lapsen lapsen Immu (mummi). Muutimme muutama vuosi sitten pääkaupunkiseudulta Teijolle, Saloon, 324-vuotiaaseen talovanhukseen. Toiveemme oli päästä lähemmäs luontoa sekä yhteyttä itseen ja toisiimme – pois ruuhkasta ja kohtaamattomuudesta.
Peruskoulutukseltani olen syöpäsairaanhoitaja. Täydennyskoulutuksia minulla on muun muassa syöpätautien hoitotyöstä, kriisi- ja traumatyöstä, psykoterapian perusteista sekä skeematerapiasta. Lisäksi olen suorittanut palliatiivisen hoidon asiantuntijaopinnot (ERKO-opinnot). Maisteriopinnot olen käynyt sosiaali- ja terveysalan johtamisesta, minkä lisäksi olen opiskellut positiivista johtamista ja psykologiaa sekä valmistunut yritys- ja järjestöjohtamisen erikoisammattitutkinnosta ja vapaaehtoistoiminnan johtamisen lähiesihenkilön ammattitutkinnosta.
Muutama vuosi sitten pohdin, lähdenkö tohtorikoulutukseen vai terapiaopintoihin. Olen kuitenkin ”kotonani” ruohonjuuritasolla ja ihmisten elämän äärellä, joten opiskelen tällä hetkellä neljättä ja viimeistä vuotta Ihminen tavattavissa -terapeuttiopinnoissa. Lisätietoa koulutuksesta löytyy Tommy Hellsten -instituutin kotisivuilta osoitteesta http://www.ihminentavattavissa.fi. Ihmisyyden ihmeellinen kyky toipua mahdottomastakin tuettuna ja kannateltuna, puhuttelee ja koskettaa minua yhä uudelleen. Olen etuoikeutettu voidessani olla ihmisten ainutlaatuisten elämäntarinoiden äärellä.
Olen saanut tehdä 30 vuoden ajan kohtaamistyötä ihmisten ja perheiden merkityksellisen elämän, arvokkaan kuoleman sekä ainutlaatuisen surukokemuksen äärellä erikoissairaanhoidossa, tutkimustyössä ja kolmannen sektorin potilasyhdistyksissä. Keskeistä näissä kohtaamisissa ovat toisiimme jättämämme tunnejäljet, mahdollisuus realistiseen toivoon sekä kannatteleva lohtuun. Hyvän näkeminen juuri tässä hetkessä ja toivon näköalat tulevassa. Ennen kaikkea toiveeni on olla inhimillinen ihminen ihmisille – elämän valoissa ja varjoissa. Sillä toivo elämässä sietää pimeää. Ja merkitykselliseen elämään kuuluu myös kipu ja kärsimys (vrt. onnellisuus enemmän staattisena tilana). Olen itse saanut läpielää muutoksen sietämättömän kärsimyksen vuosista toivon elinvoimaan. Perustarpeemme on tulla nähdyksi, kuulluksi ja kohdatuksi – hyvän ja hankalankin äärellä. Yhdessä ja kannateltuna.
Oman työni arvo ja merkityksellisyys löytyivät oman tyttäreni yllättävän kuoleman ja elämän mittaisen surun äärellä. Menetin samana vuonna myös isäni nuorella iällä syöpäsairaudelle. Suru muutti minuun ja muutti minuutta. Samoin sairauden moninaiset vaikutukset omassa elämässäni – työ- ja toimintakyvyssäni – ovat opettaneet suru- ja menetyskokemusteni ohella kiitollisuutta ja nöyryyttä elämän edessä: elämästä itsessään, perheestä, ihmisistä ja uuden oppimisen mahdollisuuksista. Joka päivä yhä uudelleen.
Oman traumataustani myötä en lapsena oppinut luottamaan läheisiin tai ihmisten hyväntahtoisuuteen. Koti oli pitkään turvattomin paikka ja ”rakkaus” rikkovaa. Omassa elämässäni tämän hetken rakkaus on piirtänyt aiemman elämäni rakkaudettomuuden näkyväksi. Lohdullista on se, että mikä on ihmissuhteissa särkynyt, voi korjaavissa suhteissa voimaantua, eheytyä ja toipua.
Samaa (ei samanlaista) kannattelevaa, rakkaudellista ja välittävää rinnalla kulkijaa toivon Sinun elämääsi. Ethän jää yksin elämäsi käännekohdissa – tukea on tarjolla. Tällä hetkellä etsin Ihminen tavattavissa -terapeuttikoulutuksessani harjoitteluasiakkaita. Oletko elämässäsi tienhaarassa? Tai tuntuuko elämästäsi puuttuvan suunta tai merkityksellisyys? Lähtisitkö kanssani yhteiseen kohtaamiseen, hakemaan yhteyttä inhimilliseen ihmisyyteen – sinun tunteisiisi, tarpeisiisi tunteiden takana ja ainutlaatuiseen elämäntarinaasi? Yhdessä voimme tutustua elämäsi mahdollisuuksiin luottamuksellisessa yhteydessä ja kunnioittavan kohtaamisen vuorovaikutuksessa.
Itsetuntemuksen vahvistuessa on mahdollista vahvistaa yhteyttä itseen ja sen myötä toisiin ihmisiin. Ollakseen me, on ensin opittava olemaan minä. Elämään kuuluvat valot ja varjot. Sietämättömässä kärsimyksessäkin on muutoksen mahdollisuus hyvää kohden. Yhteyden ydin on turvassa ja aitoudessa. Turvan kieli on myötätunnon ja validoinnin kieli – jaetussa ihmisyydessä.
Olethan matalalla kynnyksellä yhteydessä terapiaharjoittelun asiakkuuden mahdollisuudesta. Kerron mielelläni lisää ja voimme sopia yhteisen tutustumisajan joko kasvokkain tai etäyhteyksin. Oma elämäni on muuttunut viisivuotisen psykoterapian ja säännöllisen työnohjauksen myötä. Koen, että on aika ennen terapiaa ja elämä sen jälkeen. Terapeuttinen allianssi on asiakkaan ja terapeutin liittouma, jonka tavoitteena on ihmisen auttaminen, hänen haasteidensa helpottaminen ja eteneminen toipumisessa. Terapiasuhde sisältää yhteisesti neuvotellun näkemyksen terapian päämääristä, terapiaan liittyvät tehtävät sekä myönteisen yhteistyösuhteen. (mukaillen Huttunen & Kalska 2020, 84.) Kasvokkaisiin kohtaamisiin on mahdollisuus Etelä-Haagassa, Helsingissä tai Salossa. Ollaan yhteydessä!
Lämpimin ajatuksin,
Miia
miia.merikallio@eletynelamanaania.fi
