{"id":56,"date":"2026-02-03T11:21:11","date_gmt":"2026-02-03T11:21:11","guid":{"rendered":"https:\/\/eletynelamanaania.fi\/?p=56"},"modified":"2026-02-03T15:38:01","modified_gmt":"2026-02-03T15:38:01","slug":"onko-sinulla-aikaa-tilaa-ja-lupa-surra","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/eletynelamanaania.fi\/index.php\/2026\/02\/03\/onko-sinulla-aikaa-tilaa-ja-lupa-surra\/","title":{"rendered":"Onko sinulla aikaa, tilaa ja lupa surra?"},"content":{"rendered":"\n

Millainen suhde Sinulla on suruun? Onko suru osa el\u00e4m\u00e4ntarinaasi? Mitk\u00e4 ovat niit\u00e4 pieni\u00e4 vuorovaikutuksen keinoja, joilla voimme vahvistaa luottamusta el\u00e4m\u00e4\u00e4n surun \u00e4\u00e4rell\u00e4? Voiko suru integroitua osaksi el\u00e4m\u00e4ntarinaamme? Onko kuolemakin osa el\u00e4m\u00e4\u00e4, ei vain el\u00e4m\u00e4n p\u00e4\u00e4ttymist\u00e4?<\/p>\n\n\n\n

Suru muutti minuun ja muutti minuutta 30 vuotta sitten esikoiseni kuollessa 2-vuotiaana odottamatta ja yll\u00e4tt\u00e4en. Samana vuonna nuori is\u00e4ni alkoi oireilla moninaisesti kev\u00e4\u00e4n edetess\u00e4. Luulimme oireiden kertovan surusta. Varmasti siit\u00e4kin, mutta oireiden syyksi l\u00f6ytyi laajalle levinnyt munuaissy\u00f6p\u00e4. Is\u00e4 kuoli 45-vuotiaana muutamassa kuukaudessa sairauteensa. Varsinaisia hoitoja ei ehditty aloittaa.<\/p>\n\n\n\n

Itse ajattelin suuren ja lohduttoman surun \u00e4\u00e4rell\u00e4 \u201cselviyty\u00e4\u201d olemalla reipas ja aikaansaava. Tulkitsin silloin, ett\u00e4 minut on helpompi kohdata, kun \u201dpiilotan\u201d surun itseeni ja itselt\u00e4ni. Mutta surua ei voi suorittaa. Eik\u00e4 tunteitaan karkuun p\u00e4\u00e4se. Kohtaamattomat ja l\u00e4piel\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4t tunteet kertyv\u00e4t kehoomme. Ja keho muistaa senkin, mink\u00e4 mieli on unohtanut.<\/p>\n\n\n\n

Jokaisessa suvussa on oma puhumisen ja tuntemisen perhekulttuurinsa \u2013 kuinka sanoitamme ja jaamme tunteitamme. Kuinka tunteitamme on mahdollista ilmaista ja tulemmeko tunteidemme kanssa n\u00e4hdyksi, kuulluksi ja hyv\u00e4ksytyksi? Kannamme my\u00f6s ylisukupolvisia tunnetaakkoja sukupolvienkin takaa. Kuinka raskaaksi taakan on k\u00e4yt\u00e4v\u00e4 ennen, kuin reppuaan alkaa purkaa? Ainoa tie tunnetaakoista vapautumiseen ovat tiedostaminen, tunnistaminen, tunnustaminen sek\u00e4 l\u00e4piel\u00e4minen. T\u00e4m\u00e4n kautta voimme vahvistaa tunneyhteytt\u00e4 itseemme ja sen j\u00e4lkeen toisiin ihmisiin. Silloin, kun siihen on valmis ja rinnalla on ihminen, jonka kanssa tunteminen on turvallista.<\/p>\n\n\n\n

Huomioita surusta<\/h2>\n\n\n\n

Olen sy\u00f6p\u00e4sairaanhoitajan ty\u00f6ss\u00e4ni saanut kohdata tuhansia sy\u00f6p\u00e4\u00e4n sairastuneita ihmisi\u00e4 ja l\u00e4heisi\u00e4. Tunnen suurta kiitollisuutta n\u00e4ist\u00e4 kohtaamisista, joista on j\u00e4\u00e4nyt l\u00e4mpimi\u00e4 tunnej\u00e4lki\u00e4 minuun. Tunnen my\u00f6s n\u00f6yryytt\u00e4 el\u00e4m\u00e4n edess\u00e4, kun saan kulkea monimuotoisten perheiden rinnalla el\u00e4m\u00e4n k\u00e4\u00e4nnekohdissa. Merkityksellist\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 el\u00e4m\u00e4n, kuoleman ja surun \u00e4\u00e4rell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Vakava sairastuminen on vahvasti perheen yhteinen kokemus ja koskettaa koko perhett\u00e4. Kuolema, suru ja seksuaalisuus ovat aiheita, joista yh\u00e4 vaietaan. Aiheita, joista ei ole ollut mahdollisuutta tai lupaa puhua, tuntea ja luottaa. Luottaa siihen, ett\u00e4 tulee n\u00e4hdyksi, kuulluksi ja kohdatuksi my\u00f6s vaiettujen aiheiden kysymysten ja kokemusten \u00e4\u00e4rell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Moni ammattilainen on sanoittanut kokemustaan voimattomuudesta sek\u00e4 tiedon ja valmiuksien puutteesta olla l\u00e4sn\u00e4 turvallisesti my\u00f6s n\u00e4iden vaiettujen aiheiden \u00e4\u00e4rell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Vuosikymmenten kohtaamisissa toistuvasti esille nousseita huomioita surusta osana el\u00e4m\u00e4\u00e4:<\/h3>\n\n\n\n
    \n
  1. Suru ei ole yksitt\u00e4inen tunne, vaikka perustunteitamme onkin, vaan joukko monimuotoisia tunteita. My\u00f6s surussa on lupa iloita, nauraa ja juhlistaa el\u00e4m\u00e4\u00e4.<\/li>\n\n\n\n
  2. Suru n\u00e4ytt\u00e4ytyy ja k\u00e4ytt\u00e4ytyy eri ihmisiss\u00e4 eri tavoin. Eth\u00e4n m\u00e4\u00e4rit\u00e4 tai rajoita toisen ihmisen tapaa tai aikaa surra?<\/li>\n\n\n\n
  3. Suru on paljon monimuotoisempi kokemus kuin vain kuoleman surua. Voimme tuntea surua, ja surukokemus voi muodostua esimerkiksi sairastumisesta, toimintakyvyn, min\u00e4kuvan ja eheyden tunteemme muutoksista ja niihin liittyv\u00e4st\u00e4 luopumisen kivusta. Suremme sit\u00e4, mik\u00e4 on poissa ja jonka olemme menett\u00e4neet.<\/li>\n\n\n\n
  4. Suru ei ole ty\u00f6t\u00e4 (suruty\u00f6), vaan ainutlaatuinen surukokemus, jonka kanssa el\u00e4mme l\u00e4pi el\u00e4m\u00e4mme. \u201cSuru on samankokoinen ajan kuluessa, mutta el\u00e4m\u00e4 ymp\u00e4rill\u00e4 laajenee\u201d (Hartonen 2023).<\/li>\n\n\n\n
  5. Suru tekee meiss\u00e4 teht\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4. Suru ei ole h\u00e4iri\u00f6 tai diagnoosi, vaan kertoo kuolleen l\u00e4heisen tai menetetyn asian merkityksest\u00e4 meille. Surun moninaiset tunteet kertovat tunneyhteydest\u00e4 menetettyyn. Suru kertoo rakkaudesta, jolla olemme l\u00e4heist\u00e4mme rakastaneet, vaikka ihmissuhteet voivat olla haavoittaviakin. Lohdullista on ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, mik\u00e4 ihmissuhteissa on s\u00e4rkynyt, voi my\u00f6s korjaavissa ihmissuhteissa eheyty\u00e4.<\/li>\n\n\n\n
  6. Suru tarvitsee aikaa, tilaa, lupaa, kohtaamista, ymm\u00e4rryst\u00e4 ja ihmissuhteita, joissa surua voi tehd\u00e4 n\u00e4kyv\u00e4ksi sellaisena, kuin se t\u00e4n\u00e4\u00e4n on.<\/li>\n\n\n\n
  7. Ihmisill\u00e4 on oikeus omiin tunteisiin, oikeus suruun. Kunnioitathan t\u00e4t\u00e4 oikeutta. Me emme voi vied\u00e4 tai lohduttaa toisen surua pois.<\/li>\n\n\n\n
  8. Toivo kiinnittyy ihmissuhteisiin. Surun \u00e4\u00e4rell\u00e4 toivo on elinvoimaa, lupaus siit\u00e4, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4ll\u00e4 on viel\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 tarjottavanaan. Ja meill\u00e4 el\u00e4m\u00e4lle. Jaksathan siis huomiseen! El\u00e4m\u00e4 kantaa kyll\u00e4, vaikka nyt ei silt\u00e4 tuntuisi.<\/li>\n<\/ol>\n\n\n\n

    K\u00e4rsimys on osa el\u00e4m\u00e4\u00e4mme. Menetys saa sattua ja tunteet tuntua. Ne tekev\u00e4t meiss\u00e4 teht\u00e4vi\u00e4\u00e4n. Suurten menetysten \u00e4\u00e4rell\u00e4 on inhimillist\u00e4 kysy\u00e4, miksi n\u00e4in k\u00e4vi? Voiko t\u00e4ss\u00e4 olla jotain mielt\u00e4 tai merkityst\u00e4? Kuinka voisit sopeutua ajan kanssa ajatukseen, ett\u00e4 nyt on n\u00e4in. El\u00e4m\u00e4 on muuttunut ja min\u00e4 muutun. K\u00e4rsimyksenkin kautta on mahdollista l\u00f6yt\u00e4\u00e4 merkityksellinen el\u00e4m\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

    Saamme tuntea my\u00f6s vihaa, olla vihaisia el\u00e4m\u00e4lle. Kroonistunut viha on kuitenkin raskas matkakumppani. Tunteilla meiss\u00e4 on virtaava luonne. Jos suru t\u00e4ss\u00e4 hetkess\u00e4 on suuri, pime\u00e4 ja lohduton, toivorikasta on, ett\u00e4 hyvinkin pienill\u00e4 teoilla ja jokap\u00e4iv\u00e4isill\u00e4 valinnoilla on mahdollista vahvistaa omaa hyvinvointia el\u00e4m\u00e4\u00e4n toipumisen tiell\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

    Ep\u00e4toivoa ja toivottomuuttakin on mahdollista sanoittaa ja jakaa. Se vahvistaa tunneyhteytt\u00e4 itseen, toisiin ihmisiin ja siihen, mink\u00e4 aika juuri nyt on. Sy\u00f6minen, juominen, lepo, puhuminen, kirjoittaminen, pieni liikunta, piirt\u00e4minen, puiden hakkaaminen \u2013 pieni\u00e4 asioita, joilla on suuri merkitys, kun on aivan pime\u00e4\u00e4. Mik\u00e4 juuri sinulle on hyvinvointiasi tukeva pieni teko t\u00e4ss\u00e4 hetkess\u00e4?<\/p>\n\n\n\n

    Surevan rinnalla kulkijana voit tehd\u00e4 kysymyksill\u00e4 n\u00e4kyv\u00e4ksi Sinulle ja surijalle, kuinka h\u00e4n toivoo tulevansa kohdatuksi ja tuetuksi t\u00e4n\u00e4\u00e4n. Miten voisin Sinua auttaa juuri nyt? Mik\u00e4 t\u00e4n\u00e4\u00e4n on t\u00e4rke\u00e4\u00e4? Mit\u00e4 toivoisit minulta? Haluan kulkea rinnallasi! Haluan jakaa suruasi.<\/em><\/p>\n\n\n\n

    Lukusuosituksia surusta:<\/h3>\n\n\n\n